Jokaiselle suomalaiselle riittävät sote-palvelut

Suomen perustuslaki on yksiselitteinen: jokainen suomalainen saa vapaasti valita oman asuinpaikkansa (§ 8) ja jokaiselle suomalaiselle on turvattava riittävät sotepalvelut (§ 19). Siitä, mitkä palvelut ovat ”riittävät” määritellään tarkemmin eri laissa, ja sote-lakien kokonaisuudistuksessa on kiinnitetty huomiota kaikkien muiden asioiden lisäksi myös tähän. Perustuslakivaliokunta kaikessa viisaudessaan arvioi myös sitä, turvaako sote-uudistus kansalaisille ”riittävät” palvelut (ei käy kateeksi).

Mutta edelleen on yksiselitteistä: riittävät palvelut on turvattava jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta, ja jokainen suomalainen saa vapaasti päättää missä asuu.

Riittäviä palveluita voi kuitenkin tuottaa eri tavalla eri paikoissa. Taajamien ulkopuolella ja esimerkiksi saaristossa tuotantotapoja voi olla muutakin kuin fyysinen sote-keskus: digipalvelut, liikkuvat palvelut ja kotiin tulevat palvelut. On hyvä muistaa, että kyselytutkimusten mukaan kaikki suomalaiset – myös kaupunkien asukkaat – haluavat käyttää yhä enemmän etäpalveluita niiden helppouden vuoksi.

Kun puhutaan kaukana isoista keskuksista asuvien ihmisten palveluista, yleensä keskusteluun nousee myös erillinen lähipalvelulaki. Sitä ovat keskustalaisetkin olleet monesti esittämässä. Lähipalvelulain säätäminen lain tasolla on kuitenkin käytännössä lähes mahdotonta, puhuttiin sitten kilometri- tai minuuttirajoituksista. Suomen maakunnat ovat todella erilaisia. Jotta toteutus Lapissa olisi realistinen, Ruuhka-Suomessa ajatus lähipalvelusta on jo vesittynyt.

Myös juuri tästä syystä sote-lainsäädäntö pitäisikin saada pikaisesti pakettiin, jotta pääsisimme käymään maakuntavaaleja: vain vaaleilla valituilla päättäjillä on riittävän suuri mandaatti linjata esimerkiksi lähipalvelun tavoitteet Varsinais-Suomessa ja monta muuta strategista linjausta, joita virkamiehet eivät voi yksin päättää.

Vaikka eduskunnassa käytävä sote-vääntö on hyvin pitkälti keskustelua hallinnosta, myös hallintoa voi uudistaa asiakaslähtöisesti ja ihmiskeskeisesti sekä palveluiden laatua ajatellen. On hyvä, että Varsinais-Suomessa on tehty myös paljon hyvää käytännön muutostyötä (esimerkiksi tietojärjestelmiin ja vaativaan lastensuojeluun liittyen) lakimuutoksia odottelematta.

Esimerkiksi sauvolaisten sote-palvelut ovat tällä hetkellä kansainvälisesti vertaillen erittäin hyvät – palvelut ovat kuitenkin siroteltuna moneen paikkaan joissa kaikissa eri prosessit ja aukioloajat. Perusterveydenhuollon palvelut toteutetaan kuntayhtymässä Paimion kanssa ja erikoissairaanhoidon palvelut kuntayhtymässä kaikkien Varsinais-Suomen kuntien kanssa (sairaanhoitopiiri). Sosiaalipalvelut kunta tuottaa itse, mutta käytännössä vaativammat palvelut (esimerkiksi lastensuojelun laitospaikat) pitää ostaa kunnan ulkopuolelta.

Erilaiset kuntayhtymät ovat ihan kohtuullinen tapa järjestää palveluita, mutta hallinnon kannalta ne ovat kankeita, kansalaisten vaikeasti hahmottamia ja perustuvat kuntalaisten verorahojen siirtelyyn taskusta toiseen. Suorilla vaaleilla valittu elin, joka johtaisi maakunnan sote-palveluita olisi todellakin tarpeen – tällä hetkellä tavallisen kansalaisen on käytännössä mahdotonta vaikuttaa esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategisiin linjauksiin.

Asiakkaan kannalta oleellisinta on, että palvelun saa JOSTAIN mahdollisimman nopeasti ja laadukkaasti. Olenkin kyllästynyt puhumaan sote-kiinteistöistä. Vaikka kiinteistöjen tulevaisuus vaikuttaakin kuntien taseisiin, hyväkään kiinteistö ei ole tae hyvästä palvelusta. Toivoisin enemmän keskustelua palveluiden sisällöstä ja vaikkapa digipalveluiden erilaisista mahdollisuuksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *