Mikä on puolueiden tulevaisuus?

Viimeisimmät presidentinvaalit Suomessa ja muualla ovat saaneet kovimmatkin puolueihmiset pohtimaan, mikä tulee olemaan puolueiden rooli tulevaisuuden Suomessa ja demokraattisessa maailmassa. Kun nykyaika korostaa yhä enemmän henkilöitä ja yhden asian liikkeitä, mikä tulevaisuus odottaa perinteistä pitkäjänteistä ja hitaasti muuttuvaa puoluetoimintaa?

Ongelma on tulkintani mukaan kaksijakoinen: ensinnäkin kansakuntamme “parhaimmat voimat” kokevat yhä harvemmin olevansa jotain velkaa omalle yhteisölleen, kotiseudulle tai vaikka korkeakoulutuksen mahdollistaneelle valtiolle. Poliitikkojen kohtaama negatiivinen julkisuus ja mediahuomio karkoittaa myös monen yhteisistä asioista kiinnostuneen.

Toiseksi yhä useampi suomalainen kokee olevansa yhteiskuntamme ulkopuolella. Ne, joilla menee huonosti eivät koe että puolueiden kautta voisi muuttaa asioita. He ovat yhä epäluuloisempia päätöksentekijöitä kohtaan.

Taustalla kaikessa tuntuu olevan yhteisöllisyyden puute ja yksilöllisyyden korostaminen. Suuri kysymys onkin, pitäisikö puolueen taistella tätä kehitystä vastaan, vai muuttaa toimintaansa vastaamaan nykyajan ihmisten ja median toimintalogiikan vaatimuksia? En ole vielä löytänyt itseäni tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen. Mutta uskon, että yksilöllisyyttäkin korostava ihminen haluaa edelleen tunteen, että kuuluu johonkin, ja että itsellä on merkitystä.
Keskustan on pidettävä huoli, että toimintamme on kiinnostavaa ja vaikuttaminen on todellista. Meidän on tuotava aate takaisin järjestöihin. Ihmisiä on kuunneltava ja tarjottava heille mielekästä tekemistä – sopivassa suhteessa yhteisöllistä tekemistä ja tiukkaa asiaa.

Järjestötyöryhmän valmistelevat sääntömuutokset ovat askel oikeaan suuntaan – puolueen jäseneksi liittymisen tulisi olla helppoa ja järjestötyössä pitäisi keskittyä toimintaan byrokratian sijaan.

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaa-lehden Puheenvuoro-palstalla 29.3.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *